Nyt tiedän ainakin yhden vastauksen

pyhälleni minä puhun

   hän ei vihassansa kadota näköään

ei rakkaudessaankaan

   ei onnessa harhaile polkuja

        hukkain reunamailla

ei riemulla juokse ohi kaiken

 minkä muistaa sois

se kieltää surun, pöydän äärestä pois

   armoniskua odottamasta

      hälventää kateuden

   mi lainaa vain muilta

      ei löydä itseään

vain pyhäni mun

        ainoani mun

   johtaa kohti kauneutta iltain

kääntää pään kumarahan

kun kohtaamme hänet

vain melankoliani mun

on

   puhdas ja turmelematon

lauluni, sanojeni

      sielunriekaleitteni kaipauksen mitta ja valtias