Nyt tiedän ainakin yhden vastauksen
pyhälleni minä puhun
hän ei vihassansa kadota näköään
ei rakkaudessaankaan
ei onnessa harhaile polkuja
hukkain reunamailla
ei riemulla juokse ohi kaiken
minkä muistaa sois
se kieltää surun, pöydän äärestä pois
armoniskua odottamasta
hälventää kateuden
mi lainaa vain muilta
ei löydä itseään
vain pyhäni mun
ainoani mun
johtaa kohti kauneutta iltain
kääntää pään kumarahan
kun kohtaamme hänet
vain melankoliani mun
on
puhdas ja turmelematon
lauluni, sanojeni
sielunriekaleitteni kaipauksen mitta ja valtias
Kommentit