On ilta ja pimeää
lapset itkee helistimen tahtiin
Ajattelen etäisyyksiä
  mutten voi edes aloittaa
kartta kertoo
  muttei vastaa maastoa
Luulen, että sen voi vain aistia

      tähdet ovat erit

      yö tuoksuu vedelle ja kasveille

      sirkkoja ja naapuruston äänet

Eniten lasten puheesta kuulee
tämä on toinen maa

Kun katsoo maataan
elämäänsä
   ihmisiä
      kansaa
tuntee samaan aikaan
   repeytyvänsä kappaleiksi
toisaalta
   puristuvansa pisteeseen

Miksei ole jo tehnyt?
Mikä pitää rakenteita murtumasta?

nuo silmät
nuo huulet
poskipäiden hehku
vartalon kaaret
tiedät kyllä

Katson ikkunasta
vaihtuvaa maisemaa
pitkiä etäisyyksiä
synkkiä puita
autioita maita

löydän tästä kaikesta vain
painovoimaa vahvemman
pieneksi pisteeksi musertavan surun

Yksinäinen valo
siellä tai täällä
välissä minuutteja pelkkää pimeää
talojen ikkunoilla kynttilöitä
rukouksia sitä vastaan
mikä ulkona raivoaa

Tämän maan pinta on
niin syvään uurrettua surua
etten ymmärrä miksei se jo vuosituhansia sitten ole kadonnut kartalta

Lapsena pelkäsin pimeää
halusin nukkua valot päällä
en muista
   enkä todella ymmärrä
milloin se kaikki muuttui

Nyt rakastan yötä
   toivon sen jatkuvan
ja olevani väärässä
kun kävelee katuja
pimeys on vallassa
   mutta taivaalla on lupauksia

Hämärä hetki
missään ei ketään
   on vain minä ja ajatukseni

ja kun hengittää tarpeeksi syvään
   voi tuntea kaiken
ja kun hengittää liian syvään
   tuntee kaipuun

Kuuntele tätä
kuuntele raporttia elämästäni
   joka enemmän joukkohautaa muistuttaa

se on joukkohauta ajatuksille
haaveille sekä toiveille
   joita joskus jahtasin hetken, mutten kauaa

Viime aikoina
kun on antanut pilvien tulla
   on kaikki vaikuttanut niin turhalta, ettei kannata

intohimoni
se tuntuu kuivuneen kasaan
   kykyni ovat tarinoita menneestä, jota ei muista

Nykyisyyteni katseita
himoa, jonka näkee aina
   usko haluttavasta olemuksesta, joksi luulee

En tiedä enää paljoa
kuin olisi hukannut itsensä
   veitsenterävät aivot, jäljelle jäänyt usvaa ja sumua

luulen tarvitsevani
menestyksen tunteita tai jotain
   pitäisi kai siis yrittää, ei jahkata kaiket päivät