Raahaan mieltäni patjan reunaa pitkin

   matto katsoo minua silmiin, poloa

niinä hetkinä kun ei ole jokeltava lapsi

tutkii lihan karttaa ja kummallisia

   vanhoja muistoja

Yö ei ole armollinen

   se venyttää raajojani kunnes on pakko

kääntyä ja sitoutua taas johonkin

ettei ryntäisi surman suuhun