Raahaan mieltäni patjan reunaa pitkin
matto katsoo minua silmiin, poloa
niinä hetkinä kun ei ole jokeltava lapsi
tutkii lihan karttaa ja kummallisia
vanhoja muistoja
Yö ei ole armollinen
se venyttää raajojani kunnes on pakko
kääntyä ja sitoutua taas johonkin
ettei ryntäisi surman suuhun
Kommentit