tiistai, 20. huhtikuu 2010
Suoritan pimeitä töitäni
aatoksieni rattoa
vesiputous alkaa hitaana
kiihtyy kunnes katkeaa kuin
viimeinen laulumme
se lakkaa pian, se lakkaa pian
me olemme loppumassa
eikä ajatukseni harhaile kuten ennen
olen loppumassa ja
tulen vielä tieni päähän ennen iltaa
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit