Niin kovin kulunut
tuhansilla huulilla uurrettu
toisille myrkynomainen
toivon kuitenkin, pilvenmakuinen
välähdys aurinkoa keskellä
raivoavan myrskyn tai
raikas tuuli ummehtuneeseen
huoneeseen
"Mutta sinä rakastat häntä."
maanantai, 1. maaliskuu 2010
Niin kovin kulunut
tuhansilla huulilla uurrettu
toisille myrkynomainen
toivon kuitenkin, pilvenmakuinen
välähdys aurinkoa keskellä
raivoavan myrskyn tai
raikas tuuli ummehtuneeseen
huoneeseen
"Mutta sinä rakastat häntä."
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit