Ei kai tässä muuta outoa lienekään
kuin se etten enää huuda tai potki
kun hampaitani revitään taas
makaan aloillani jotta voisin
enemmän tästä tuskasta kärsiä
tuijotan synkkää hahmoasi
täällä on vielä pimeää mutta
edessäni hohtaa jo valo
lauantai, 4. joulukuu 2010
Ei kai tässä muuta outoa lienekään
kuin se etten enää huuda tai potki
kun hampaitani revitään taas
makaan aloillani jotta voisin
enemmän tästä tuskasta kärsiä
tuijotan synkkää hahmoasi
täällä on vielä pimeää mutta
edessäni hohtaa jo valo
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit