Katson ikkunasta
vaihtuvaa maisemaa
pitkiä etäisyyksiä
synkkiä puita
autioita maita

löydän tästä kaikesta vain
painovoimaa vahvemman
pieneksi pisteeksi musertavan surun

Yksinäinen valo
siellä tai täällä
välissä minuutteja pelkkää pimeää
talojen ikkunoilla kynttilöitä
rukouksia sitä vastaan
mikä ulkona raivoaa

Tämän maan pinta on
niin syvään uurrettua surua
etten ymmärrä miksei se jo vuosituhansia sitten ole kadonnut kartalta