Tutkin taas lyhyitä tunnetiloja

ailahtelevia aallokkoja joissa

   joskus välkähtää tasainen maa ja

  näkötorni kauas

                                                                  hetken kaikki on niin selvää

olemme kummallisia

   vääristyneitä vesoja

kuolemme pystyyn ja synnymme taas

sitä mukaa kun

   maailmamme syytää niskaan

paskaa tai muovia

   ketä enää kiinnostaa                         kuka niitä enää erottaa?