Tutkin taas lyhyitä tunnetiloja
ailahtelevia aallokkoja joissa
joskus välkähtää tasainen maa ja
näkötorni kauas
hetken kaikki on niin selvää
olemme kummallisia
vääristyneitä vesoja
kuolemme pystyyn ja synnymme taas
sitä mukaa kun
maailmamme syytää niskaan
paskaa tai muovia
ketä enää kiinnostaa kuka niitä enää erottaa?
Kommentit