perjantai, 23. huhtikuu 2010
Vanha muisto painoi olkapäätäni
hellästi
josko rakentaisimme muiston uudestaan?
olisimme vanha uudestaan, lapsia taas
jättääksemme merkkimme, tarjotaksemme
pienimmän kiitoksen
Nauran kuin kattilankansi
olen pitkälläni ja nauran
kunnes muisto sanoo: "Me olemme jo täällä."
nauru lakkaa, olen muistossa
me olemme jo täällä
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit