sunnuntai, 13. kesäkuu 2010
Pienet rummut ravistavat
tätä pientä maata kuin
se olisi syyllinen
tuhat iskua tuhansissa iskuissa
kuin vihaisia joskus
tai surullisia niin
iskevät kaiken tainnoksiin ja
sitten taas herättävät kuin kiduttajat
kovin julma ja kaunis on maa
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit