Olen kulkenut jo
tätä polkua pitkään
kohden hämärää
kuitenkin luulen näkeväni
Hänen hahmonsa, suuren
Selkänsä, kaukana
nauranee minulle
edelleen mutta
ystäväni, rakkaani
muusani tuntematon
en ole enää pelkkä lapsi
etsin vain omaa tietäni
tiistai, 2. maaliskuu 2010
Olen kulkenut jo
tätä polkua pitkään
kohden hämärää
kuitenkin luulen näkeväni
Hänen hahmonsa, suuren
Selkänsä, kaukana
nauranee minulle
edelleen mutta
ystäväni, rakkaani
muusani tuntematon
en ole enää pelkkä lapsi
etsin vain omaa tietäni
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit