Suuret mielet eivät hiljene
ehkä koskaan
vaan jos olen aina
kuin vaahtoava koski
olenko vääräleukanero
vai tyhjää kaliseva luu?
lauantai, 27. helmikuu 2010
Suuret mielet eivät hiljene
ehkä koskaan
vaan jos olen aina
kuin vaahtoava koski
olenko vääräleukanero
vai tyhjää kaliseva luu?
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit