tiistai, 16. maaliskuu 2010
Auringonlasku on oranssi
se juhlii tulevaa loppua
se juhlii verta
me maan matoset kiemurtelemme
pitkin maita omissa jätöksissämme
katsomme taivaan kantta
kahden pallon unversumimme
on avattu jo aikaa sitten
yhä silti aina vaan
pakenemme kuolemaa
ja itkemme päivän päätöstä
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit