Minua vainoaa menneet
Silmäkulmassa aina sama
niin polttavan rakas ruska
Uniin tunkeutuu nainen
Hahmossaan kuolleen ystävän ääni
Aina edessä väliinpitämätön
Latteuksien sisempi kaikukoppa
maanantai, 23. marraskuu 2009
Minua vainoaa menneet
Silmäkulmassa aina sama
niin polttavan rakas ruska
Uniin tunkeutuu nainen
Hahmossaan kuolleen ystävän ääni
Aina edessä väliinpitämätön
Latteuksien sisempi kaikukoppa
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit