Ajatukset tekivät kodin

   jonnekin kurkkuni tietyville

      tietysti, sinnehän me aina

välistä muistuttavat minua

työntävät läsnäolonsa ylös

   ruokatorvea, yrittävät

Mitä minä teen itseni kanssa?

   miksei kukaan vastaa kun huudan

ai niin, enhän minä

   niin kai tekisi

Kunhan vikisen hiljaa

   säälittävä läjä typerää

  ajattelematonta lihaa

 toivoo että joku pelastaisi

kai toivoo vain armonlaukausta