Hetken hiljaa
silmästä kohden pimeää
taivas kutsuu mustaa
valoa hehkuvaa
tahtoako eteenpäin
liikkumalla jatkaa
jäädä siihen
kuin kuolleeksi
vaakaan maata pitkin
keskiviikko, 3. helmikuu 2010
Hetken hiljaa
silmästä kohden pimeää
taivas kutsuu mustaa
valoa hehkuvaa
tahtoako eteenpäin
liikkumalla jatkaa
jäädä siihen
kuin kuolleeksi
vaakaan maata pitkin
Nuoren miehen runoja
kuin yhdynnän jälkeen korvaan
kuiskittuja hiljaisia rakkauden sanoja
epävarmoja, haparoivia
kuvia itsestä
Kaikkeen vaikuttava kuolema
hulluuden monet portaat
metsien mentaliteetti
kaupungin kourissa
matkat, mietteet
tyhjät hetket
Päivittäinen rakastettu
pakkotoimi työ
runo ei lakkaa
kynä ei lepää
ehkei lukijakaan
Tervetuloa
Kommentit