Istun bussissa, katson

kasvoja monisyisiä, sävyisiä

olenko ainut hymyilevä?

   onko jäljellä vai hapan

Kun kaikki tuntuvat

suunnittelevan vihaa, turhuutta

kurttujensa alla

Toisen kerran, katson

ehkä kuitenkin noissa kasvoissa

tuolla, takana

ja tuo tuossa edessäni

kurttujen seasta, huolien merestä

näkyy pieni pilke

   kuin virne vasten pimeän kasvoja

Hymyhän se, keskellä vuosiakin